keskiviikko 5. elokuuta 2015

Ystävällisiä kummituksia

Muistaako kukaan kirjaa nimeltä "Haamu ja Hassun Pekka".... se oli Lasten kirjakerhokirjoja joskus vuonna kuokka ja kirves. Ei mikään lapsen maailmassa houkutteleva, itsekin tarinaan opin vasta lukiessani sitä lapsilleni. Hahmo oikealla on kuin kirjassa esiintyvä haamu. Mutta silti ei aihe tullut kirjasta....

vaan siitä, miten itse huomaan mökillä - etenkin jos ei väkeä ole kovin paljon ja rauhaa taas on - lipuvani ajassa taaksepäin. Omaan lapsuuteen ja ihmisiin siellä, tunnelmiin tilanteisiin ja paikkoihin, joissa en enää tappaa käydä. Silloin saava ystävälliset haamut tulla ja puhella tullessaan. En varsinaisesti haamuihin usko, mutta etäisyyden ottamiseen uskon. Sitä näkee selvemmin kauempaa, eikö totta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".