Ylioppilaalle

 Jos joskus koin olevani valmis, taitava osaava ja aikuinen, niin saadessani painaa ylioppilaslakin päähäni. Siitä on jo useampi vuosi aikaa ja kuluneet vuodet ovat osoittaneet, kuinka väärässä tuolloin olin. Tunne oli kuitenkin kaikkivoipaisuudessaan raikas. Jo siinä syytä juhlaan.

Tänäkin keväänä moni painaa valkolakin päähänsä. Omassa lähipiirissä ei tosin kukaan, mutta työyhteisessä on jo monta ylpeää isää ja äitiä, jotka ovat juhlavalmisteluista jo hieman stresaantuneitakin 

 

Jokainen juhla tarvitsee korttinsa. Minä halusin kaivertaa oman lakkileimasimen ja tein sen kuten aiemmatkin leimasimet. Vaiheet voit halutessasi käydä kurkkimassa täältä. Muutoin käytin gelliplattea väreinä hopea, vaaleanpunainen/sininen ja valkoinen. Kukat tein kohopastalla, johon lisäsin hopeaa/valkoista.Vielä muutama puolihelmi ja tadaa! melkoisn omaperäiset kortit olivat valmiit

Prosessiini liittyi vahva intuitio siitä, miltä pitäisi lopputuloksen näyttää, mistä seurasi turhautuminen. Sillä valmiskortti ei vastannut mielikuvaani. Gelliplatte yllättää aina. Enkä aina muista olevani  sottainen askartelija. Valkoiseksi tarkoitettu paperi saa tahraisen sormen jäljen ja jostain ilmestyy mustetta sinne minne ei pitäisi. ...elämä opettaa taas hienovaraisesti sietämään omaa rajallisuutta.