tiistai 17. maaliskuuta 2015

Pyöräilykausi on alkanut

Aurinko paistaa ja asfaltti houkuttaa ajamaan lujaa. Äiti on antanut rajat, joiden sisällä pysyä. Ja toistaiseksi rajat pitävät. Mutta kuinka kauan?

Tämän artjournalkuvan alle kirjoittelin pitkät pätkät napanuoran venyttämisestä, luottamisesta ja uskomisesta. Siitä, miten haluaisi vielä hetkeksi ottaa ihan viereen ja syliin. Pitää maailman pienenä pienelle. Ja siitä, miten on kuitenkin vai pakko uskaltaa päästää irti. Pakko uskoa ja luottaa. Ristiä kädet kyynärpäitä myöden yhteen, että kaikki menee lopulta hyvin.




And there she goes.

Jossain työn vaiheessa lapsekkuus kasvoista väheni - harmillisesti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".