lauantai 12. lokakuuta 2013

ArtJ: Särkyvää

Ajelin tänään autolla paljon. Matkat ovat loistavia hetkiä mm. seuraavien töiden suunnitteluun. ArtJournal on siitä ihana, ettei siihen päde lainalaisuudet vaan voi vapaasti tuottaa mitä mieleen tulee. ...minulla ei ainakaan ole juuri ollenkaan krittiikkiä tässä - ja nautin vapaudestani suuresti.

Edellisessä postauksessa jo mainitsin, että olen ihastunut juuri hankkimaani kohopastaan. Tänään ajellessani pohdin, millaisen ArtJouranal aukeaman tekisin. Pyörittelin mielessäni värejä ja maskeja. Ja sain idean sirpaleista. Aukeamalla oleva valmiskuva määritti vähän pohjan väritystä. Samoin se että olen juuri saanut myös uusia metallihohtomaaleja :)

Aukeamaa tehdessäni  mieleen tuli vahvasti myös Yön kappaleen Särkyvää sanat.

Särkyvää

näinä öinä mieli matkustaa,
se kulkee missä tahtoo,
mä päättää en saa polkujaan
vaan joudun valvomaan ja matkaseuranaan,
mä nähdä valveunta saan.

näinä öinä melska hellittää,
on kotvan kaikki selvää,
ja kumman helppo ymmärtää
sä lepäät vierelläin,
kun käännyn sua päin, hetken aikaa vaistoan,
sä jaat tän saman maailman

niin särkyvää on onni tää, niin mitättömästä voi kaikki sirpaleiksi sälähtää.
niin särkyvää, kun meitä kehoitettiin rakkaudesta huolta pitämään
en voinut ymmärtää se kuinka helppoa niin on särkeäkään, mitä meille silloin jää

näistä öistä voimani mä saan,
sen minkä kruunu vaatii,
ja markkinoilla tarvitaan
kun itku auta ei,
ja jatkettava ois, taas tehdä taksvärkkinsä pois,
kun luja olevansa sois

Yksi lempikappaleistani ia bändeistäni tämä. Ja täytyy sanoa, että olen aukeamaan tyytyväinen. Toki niinkuin monesti prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos, mutta tämä olen "livenä" ihan katsomisen arvoinen juttu. Okei, nyt nostin vähän omaa häntääni.
Särkyvää




Tässä vähän yksityiskohtia.
Aukeaman reunat tussitin.

...ja tuo tapetti kuvio alhaalla vasemmalla on TimHoltzin siirtokuva.





Oikean puoleinen sivu. Tekstin alla ja päällä glossyä, joka luonnossa kivasti kiiltaa...



Viinilasi/vastaava ei sinänsä symbolisoi onnea, mutta se on muotokieleltään melkoisen kaunis ja tunnistettava - ehkä ennen kaikkea -  ja särkyvä.... :)



2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, Sisko. Itsekin olen tähän kovin ihastunut. Se on erihaskan tuntuinen käteen. :) paljon struktuuria ja vaihtuu kun vähän kääntelee, metallihohto...

      Poista

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".